Luovat menetelmät käyttöön yhteisen vision etsimisessä

Yksi Okulaari-hankkeen tavoitteista on varsinaissuomalaisten luovan alan yrittäjien entistä tiiviimpi, tuloksellinen yhteistyö. Jotta tähän tavoitteeseen voidaan päästä, tarvitaan yhteinen visio. Se puolestaan edellyttää sitä, että toimijat verkostoituvat ja löytävät yhteisen näkemyksen siitä, mikä yhteistyössä on tärkeää ja millaisia tavoitteita kohti lähdetään. Okulaari-hankkeen ensimmäisiä toimenpiteitä olikin koota toimijoita yhteen sekä kartoittaa heidän tarpeitaan ja valmiuksiaan. Verkostoituminen ja kartoitustyö haluttiin tällä kertaa tehdä tavanomaisista esittelykierroksista ja konferenssiverkostoitumistilaisuuksista poiketen hieman luovemmalla tavalla. Tässä blogikirjoituksessa avaan prosessia tarkemmin.

Paikan valinnalla on merkitystä

Kun uutta verkostoa lähdetään luomaan, on olennaista, että kaikki kokevat olevansa tasa-arvoisia. Siksi on tärkeää panna painoa jo sille, missä ensimmäisen kerran tavataan. Tilan ja ympäristön tasa-arvoisuutta voi korostaa sillä, että ensitapaaminen sijoittuu jonnekin muualle kuin jonkun toimijan tiloihin. Jos vielä paikka on valittu siten, että se poikkeaa ympäristönä huomattavasti siitä, millaisissa ympäristöissä yleensä on totuttu työskentelemään, se on omiaan herättämään tavallisesta poikkeavia ajatuskulkuja ja johdattelemaan mieltä uusille urille.
Okulaari-hankkeen osallistujien ensimmäinen tapaaminen järjestettiin Vepsän ulkoilualueella Turun saaristossa. Matka saarelle toimi alustavana verkostoitumistapahtumana, sillä se yhdisti matkalaiset jo matkanteon alussa. Matkapäiväksi sattunut sateinen sää toimi yllättäen myös yhdistävänä ja matkaintoa lujittavana tekijänä, sillä se muodosti haasteen, jota päin saatettiin käydä yksissä tuumin.

Osallistamista jo ennen osallistumista

Kokemus oman osallistumisen merkityksestä on tärkeä motivaatiotekijä mihin tahansa ryhdyttäessä. Osallistavalla etukäteistoiminnalla saadaan lisäksi ajatukset koottua tulevan teeman ympärille jo ennen tapahtumaa ja siten tehostettua tavoitteeseen pääsyä varsinaisessa tapahtumassa.

Tässä tapauksessa osallistava etukäteisorientaatio oli ”Pullopostia tulevaisuudesta” -kirjoitustehtävä. Siinä osallistujia pyydettiin kirjoittamaan päiväkirja vuonna 2042 elävän ihmisen näkökulmasta. Tavoitteena oli visioida luovalla otteella sitä, miltä yhteiskunta ja toimintaympäristöt tuolloin näyttävät, millaista teknologiaa käytetään ja millaisia kehitysaskeleita luovalla alalla on otettu. Evästykseksi vinkattiin Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan ja Sitran aiheeseen liittyviä julkaisuja.
Tehtävällä pyrittiin aukaisemaan tulevaisuusajattelua, mutta samalla varottiin sitä, ettei ajatuksia lukita liian nopeasti suoraan hankkeen tavoitteeseen, yhteisen vision luomiseen. Luovalla kirjoittamisella puolestaan otettiin hieman etäisyyttä tiukkaan asiakeskeisyyteen ja madallettiin kynnystä tekstin tuottamiselle.

Pelillisyys ja toiminta vauhdittavat ryhmäytymistä

Koko verkostoitumis- ja visiointipäivä oli suunniteltu pelillisyyden, seikkailun ja toiminnan ympärille ja toiminnallisten elementtien kokoavana teemana toimi saarimetafora. Pelillisyydelle ominaisesti koko juonta ei paljastettu heti aluksi, vaan uudet tehtävät paljastuivat aina edellisen vaiheen valmistuttua. Näin pyrittiin lisäämään jännitystä ja varmistamaan se, että jokainen tehtävä tehdään huolellisesti.
Konkreettisesti pullojen sisään suljetut päiväkirjatekstit, pullopostit, oli jo edellisenä päivänä sijoitettu maastoon ja ne oli merkitty koordinaatteina digitaaliseen karttaan. Osallistujat jaettiin kolmeksi joukkueeksi, joille jaettiin joukkueiden tunnuksiksi eri väriset lippalakit. Tämä auttoi toisilleen tuntemattomia henkilöitä tunnistamaan oman joukkueensa jäsenet ja tuntemaan enemmän joukkuehenkeä. Jotta ryhmien välille ei syntyisi pienintäkään juopaa, tehtävänannossa vältettiin kilpailullisuutta. Tämän vuoksi jokaisella joukkueella oli omat pullopostit etsittävinä.

Luova toiminta mahdollistaa moniulotteisen kommunikaation

Kun pullopostit oli löydetty, ryhmän tehtävänä oli lukea ne toisilleen ääneen. Ääneen lukemisella ja vastavuoroisella kuuntelemisella haluttiin avata jälleen uusia aisteja virikkeiden vastaanottamiselle. Vuorovaikutteisuus lukemisessa ja kuuntelemisessa puolestaan yhdistää ryhmää, sillä jokaisella on siinä yhtä tärkeä rooli.
Pulloposteilla viritettiin ajattelua tulevaisuuden suuntaan ja ne pohjustivat ryhmien seuraavaa tehtävää: yhteisen maataideteoksen tekemistä. Maataideteoksen tarkoituksena oli tuottaa näkyväksi kuvaksi se, millaiseksi ryhmä yhdessä visioi luovien alojen lähitulevaisuuden. Maataideteoksissa teos tehdään luonnonympäristöön sieltä löytyviä luonnonmateriaaleja käyttäen. Teos voi olla suuri tai pieni, esittävä tai abstrakti, ja sen sijainnilla voidaan tarvittaessa korostaa sen ulottuvuuksia.
Teosta tehtäessä ryhmän jäsenten täytyi neuvotella niin teoksen muodosta kuin sen sisältämästä informaatiostakin. Sen lisäksi oli etsittävä teoksen valmistamiseen liittyvät materiaalit. Kiviä kantaessa ja keppejä etsiessä syntyi uudenlaista, konkreettista yhteistyötä. Kun teokset olivat valmiit, ryhmät esittelivät ne toisilleen. Ryhmät olivat selkeästi panostaneet teoksiinsa ja niistä löytyi monitasoista symboliikkaa. Teokset kirvoittivat kysymyksiä ja huomioita myös muilta ryhmiltä.

Yhteisestä tekemisestä kohti yhteistä visiota

Maataideteosten esittelyn jälkeen siirryttiin sujuvasti yhteiseen keskusteluun, jossa luotiin ensiaskeleita kohti yhteistä visiota sekä verkoston ja toimintamallin luomisen konkretiaa. Ryhmäkeskustelu lähti liikkeelle sujuvasti ja innostuneesti, sillä osallistujat olivat jo ottaneet selvää toistensa ajatuksista ja tehneet monenlaista yhteistyötä aamupäivän pelillisissä harjoituksissa. Toisten ryhmien teosesittelyjen kuunteleminen puolestaan toi ymmärrystä sille, miten muut ajattelevat. Keskustelun joukossa vilahtelikin satunnaisia mainintoja ja anekdootteja aamupäivän tekemisistä, ja kun kokemus oli yhteinen ja jaettu, siitä muodostui koko ryhmää yhdistävä juonne.
Seikkailullinen ja luova ryhmämatka saarelle on vahva ja sitouttava yhteinen alku hankkeen toiminnoille. Käydyt keskustelut ja vahva into verkostoitumiselle ennustavat hyvää luovien alojen toimijoiden yhteistyölle.

 

Minna Hautio, FM, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu.

Kansikuva: Maataideteosten tekemisessä hyödynnetään ympäristön muotoja ja sieltä löytyviä materiaaleja. Kuva: Niko Vähäsarja.